Maybe this'll be my year!

Torstai-aamuna aikaisin lähdettiin mamanin kanssa ajamaan kohti tuntematonta paikkaa, jossa sen vaihtareiden yhteisen leirin piti olla. Oletin vähän niinkuin automaattisesti että se on lerikeskus tai jotain sinnepäin, joten tais kyllä vähän silmät  levitä kun auto kääntyikin suhteellisen tyyriin näköisen hotellin pihaan... Myöhemmin selvisi, että sen omistaa yksi niistä rotary-sedistä, ja siksi me saatiin asustella siellä pari päivää ihan ilmaiseksi.

Meitä oli paikan päällä 31 vaihtaria, jotka kuului joko District 1770n tai District 1660n. Melkein jokaisesta maanosasta oli edustaja, vaan Afrikka puuttui joukosta. Itse sain Suomen lisäksi edustaa koko Eurooppaa koska, no, satuttiin huomaamaan että olen koko joukon ainoa Eurooppalainen.

Ei ihan kaikki mutta aika moni

Kuten näette, pelaamme tennistä

Vihdytettiin itseämme ja meitä viihdytettiin mm. pelauttamalla minogolfia, tennistä ja lentopalloa. Lisäksi huhkittiin pyöräkisoissa, jotka pidettiin joukkuettaain. Draamaa riitti niin oikaisusista kaatumisiin. Varsinkin oikasusta syntyi sangen kohtuuton hulabaloo...

Meillä oli paikan päällä myös soirée du talents eli talent-show. Siitä en puhu yhtään enempää. Jotkut on saattanut nähdä musta filminpätkän facebookissa, ja niille jotka ei oo sitä mun seinältä kattonu, voin kertoa että se klippi ei oo edes vilkasemisen arvoinen. Älkää kattoko. Pliis.

Suomityttö (leirillä blondino) ja los brasilianos <3

Reunion oli todellakin varsinainen reunion. 30 uutta kaveria, ja ihmistä jotka ymmärtää sua, alle 3 päivässä ei oo kovin huono saavutus. Vaihtarit on todellakin ystävyyttä yli rajojen. Ystävyyttä katsomatta mihinkään ulkoisiin ominaisuuksiin. Ole oma itses, ja se riittää!

Ehkä tää on se mun vuosi.