Let's just have FUN.

Viime viikonloppu sujui rattoisasti, kun viettettiin Kanadalaisen vaihtarikaverin synttäreitä. Kyllä siinä enemmän tai vähemmän hujahti kaks päivää, aika huomaamattakin.
Lauantaina osasin IHAN ITE (koska vanhemmat oli moottoripyöräilemässä viikolopun) mennä junalla Pariisiin. Siellä, Gare du Nordilla, tapasin yhden jenkkivaihtarin, Taylorin, jonka kanssa matkustettiin vielä yhdellä junalla Méruun, kaupunkiin jossa juhlat pidettiin.
Päästiin vallan mainiosti perille (vaikkakin sekoiltiin vähän matkalippujen kanssa, lopputulos oli se ettei maksettu matkasta mitään... vahingossa.) mutta paikan päällä huomattiin, että kappas vaan, eihän meillä oo tän meidän kaverin numeroa. Pelkkä osoite. Mutta näppärinä tyttöinä kysyttiin tietä aika monelta enemmän tai vähemmän hämääntyneeltä ihmiseltä (ranskaksi, bien sûr) ja päädyttiin yhden oven taakse jonka numero oli 16, niinkun pitikin.
Jotkut teistä saattaa jo arvata mihin tää johtaa... Koputeltiin siihen oveen ja hieman turhauduttuamme saatettiin myös vähän kovakourasemmin kokeilla josko portti olis auki ja vähän kolahti jalkakin siihen oveen... Sitten kun päästiin siihen vaiheeseen että kurkitaan ikkunasta sisälle, Taylor huomasi että siellä on joku mies joka ei ilmiselvästikään halunnut tulla avaamaan kaltoin kohdeltua oveaan.
Näytettiin varmaan aika eksyneiltä, koska pari paikallista miestä tuli kysymään meiltä että ootteko te eksynyt. Me siihen että ei suinkaan, koska tämähän on 16 Rue Voltaire. Meille ei vaan avata. Miehet ystävällisesti keroivat meille että kyllähän tämä on numero 16, mutta Rue Voltaire alkaa vasta tosta seuraavasta mutkasta, kyltti näkyy tänne asti. Kiitettiin kohteliaasti, häivyttiin pikasesti paikalta ja revettiin totaalisesti kulman takana. Voi sitä ukkoparkaa 16 Rue missäliessä...

Lopulta kuitenkin päädyttiin kanadalaiskaverin (myös Taylor) luo.

Minä ja jenkkitaylor :) (huijasin ja seisoin portaalla korkkarit jalassa...)

Synttärilahja. Uhrasin yhden Karl Fazerin ystävyyden alttarille. Lisäksi Eiffeltorni ja komeita poikia. (kuva on mitä on, tiedän.)

Kun me ihan rauhassa aloteltiin juhlia Taylorin (kanada) takapihalla, kuului kadulta yht'äkkiä epäilyttävästi orkesterilta tai joltakin muulta siistiltä soittokunnalta kuulostavaa melua. Mitäpä muuta me siinä sitten tekemään, kun kaikki vaan kauheeta ravia etupihalle ja portinpieleen kurkkimaan kadulle. Ja oli siinä kyllä ilmeissä pitelemistä kun täyspäinen orkesteri(tai ihan miten vaan) marssi talon ohi. Ne soittokuntalaiset oli enemmän kun halukkaita poseeramaan meille, tilanteesta on tietääkseni videomateriaaliakin. Lisäksi joku niistä huomasi aidassa kiinni olevan julisteen jossa luki jotain syntymäpäiväjuhlista, ja sitä seurasi tietysti paljon onnea vaan, ranskaksi. Hauskinta tässä oli se, että ilmeisesti se ei ollut suunniteltu juttu!

Ilta alkoi viilenemään, niin mitäpä muuta hullut ranskalaiset tekee kun pykää nuotion kottikärryihin...

Kottikset koki pienehköjä vaurioita, aka totaalisen tuhoutumisen. Renkaasta ei ainakaan jääny mitään jäljelle, ruohokin kärähti.

Glooriaa minulle, ehdotin vaahtokarrkkien paistamista ja voila! Oli kyllä aika mahtavaa, oikeesti.

Coolein tulikuva ikinä (joo omakehu haisee mut silti!!!) Ei yhtään muokattu. Olin niin kikseissä että heivasin mukillisen vettä Taylorin (kanada) päälle... Mutta vahingossa!

Vasemmalla lausuttuna kaimani, kirjoitettuna Zah'rah ja oikealla Taylor (USA) ja Evie (Australia)

Vaihtarit ja Zah'rah jäätiin yöks. Kauheesti ei tullu nukuttua, mutta oli huippukivaa. Meitä oli 8 tyttöä. Onneks ylin kerros oli ilmeisen äänieristetty.

Evie innoissaan aamupalasta, ja oh my gosh mikä aamupala!

Katsokaa tota aamiaista ja olkaa kateellisia. Noista ihmisistäkin saa kyllä olla kateellinen. ♥

(vaikka kuva on vähän...)

TAKKATULI oihvoih!