I could've been a princess.

Sunnuntaina, kun mun piti mennä kotiin nukuttuani yön yhden vaihtarikaverin luona, sen host-perhe ylipuhuikin mut jäämään lounaalle ja lähtemään sen jälkeen käymään Versailles'ssa. No, on ehkä liioteltua sanoa että ylipuhui. Ei siinä paljon puhua tarvinnut.

USA ja Suomi linnassa <3 (alias Caroline ja Sara)

Mulla kävi tosi hyvä tuuri, koska kävi ilmi että kyseinen päivä oli viimeinen jolloin siellä mm. soitettiin klassista musiikkia ympäri pihaa ja kaikki suihkulähteet oli vielä käynnissä.

Jotain minkälie maalaisia luokkaretkeläisiä JOILLA OLI KOULUPUVUT hihihiii ne oli hullun siistejä ja stalkattiin + salakuvattiin niitä hihihii!

Kuulemma erittäin tyypillistä Ranskalaisille, tämän alueen muotoilu.

Tän suihkulähteen sivustat oli täynnä simpukoita, sellasiakin kun tossa vieressä. Ihan mahtavaa! Ja kun ajattelee että tää on rakennettu joskus toosi kauan sitten, niin miettii vaan mikä homma!

Sateenkaari ja sen kuvaan nappaaminen oli kova juttu. Siihen käytettiin tovi jos toinenkin...

Apollo nympfien palveltavana. Ja toi oli tommosessa luolassa! En vaan voi lopettaa koko paikan hehkuttamista.

Me oltin vain pihalla, koska ensinnäkin oli aivan sairaan hyvä ilma, ja toisekseen me nähdään sisätilat rotary-matkalla helmikuussa. Mutta tuolla pihallakin tuli vietettyä suunnilleen neljä tuntia, ja  oon nähnyt koko alueesta alle neljäsosan. Se on aivan suunnaton. Tää oli ihan paras juttu!

Sielultaan ranskalainen.

Musta on ihan tosissaan alkanut tuntua siltä, vaikka oonkin blondin suomalaistytön ruumiissa niin sielu on ranskalainen, tai ainakin kotoisin lähiseuduilta. Mutta ei tarvi pelätä, en mä mitään kulttuurinvaihdosleikkausta rupee suorittamaan. Jostakin syystä vaan tuntuu, että sovin paljon paremmin Ranskaan kun Suomeen. Persoonallisuus, elämäntavat, ihan kaikki tuntuu sopivan tänne Pariisin kupeeseen vaan niin paljon paremmin kun sinne hyytävään pohjolaan. Vaikka kyllä se pohjola mun sydäntä silti hyytää, ei hätää.

Se niistä pohdinnoista. Arvatkaa mitä tänään tapahtu... Alkoi ihana, mahtava kahden viikon pitunen loma!!
Ei sillä että mä en tykkäis koulusta (justjoo...) mutta voiko olla ihanampaa tunnetta kun tietää ettei tarvi herätä aikasin aamulla 2 viikkoon! Oijjoijoijoi.

Ja mitä mun lomaan sitten kuuluu??

Ainakin tää ikuiuusprojekti (tai ei niin ikuisuus;)) saa luvan jatkua.

Luultavasti Pariisi on myös osallisena, valitettavasti vaan ei enää niin lämpimänä...

 Luumuseossa taidan piipahtaa opiskelemassa luurakenteita. Kavereiden kanssa saatanpa jopa viettää aikaa. Pohjoisranskassakin piipahdan ensi viikon alussa.

Huomenna juhlimaan!

Nauttikaa tästä turhuuspäivityksestä. Puspus.

Pariisin valloittajat.

Lauantaina Pariisin valloitus sujui vaihtariporukan voimin. Taivaalta tihkui vettä, mutta se ei meitä karaistuneita maailmanmatkaajia haitannut, ainakaan merkittävästi. (pari sateenvarjoa kärsi ja tuhoutui matkan varrella, onneksi ei mun)

 Mä tiedän, että mä sanoin jo aiemmin syksyn saapuneen Pariisiin, mutta sillon oli vaan aurinkoista ja kivoja värejä. Nyt sataa ja värit alkaa jo aika lailla haalistua, eli ehkä tää nyt on sitä todellista syksyä. Ei ihan kokonaan kyllä vielä, ja ainakin kasvitieteellistä puutarhaa ei ollut mustavalkoisuus (tai harmaus) vallannut. Siellä siis hengailtiin jonkun aikaa lauantaina.

Minä ja kaverit. Valitettavasti ne oli aidattu ja ruuvattu kiinni jalustoihin.... Nojoo, pysyivätpähän ainakin kasassa.

Söppänä valas hetuloineen (??) ja brassikamu vieressä :3 <3

Luumuseo on varma kohde syyslomalla: ihan mahtava paikka piirtää ja opiskella eläinten rakennetta! Siellä saattaa kulua päivä jos toinenkin, kun lisäksi sattuu olemaan ilmaista lystiä.

Hirvihirvihirvi edustaa!! Poroa en löytänyt:(

Osa rakennuksista puutarhan reunalla harrasti ilmaista sisäänpääsyä, kuten tämä luumuseo. Ihan sairaan cool! Lisäksi oli mustia dinosaurus-luurankoja, mutta ne oli niin järkyttävän kokosia etten saanut oikein säällisiä kuvia.
Sitten oli varsinainen luonnontieteellinen museo, johon me luultiin pääsevämme ilmaiseksi. Mutta kun astuttiin sisään, niin laukkujentarkistussedät kertoivat meille että pääsymäksu on 7 € per nenä. No eihän me köyhinä nuorina semmosta hintaa ruvettu maksamaan, ja aloitettiin jo ulkona vallitsevaan tihkusateeseen pienenpienestä oviaukosta tunkeutuminen, 8 hengen voimin, kun rakas aussiystävämme puhui vartiointisedille kuin Ruuneperi konsanaan. Sieltä tuli juttua siitä kuinka köyhät ja eksoottiset vaihtarinuoret haluaa tutustua ranskalaiseen kultturiin, mikä ei ole kuitenkaan aivan täyttä soopaa.
Lopputuloksena päästiin sisään täysin gratuit  -siis ilmaiseksi. En pistänyt pahakseni, olihan se nyt sentään museo!!

























Porukan pienetessä iltaa kohti, lähdettiin käväsemään Bastiljilla. Sisään ei menty, mutta katseltiin kiitettävän paljon, matkustettiin semmosella ratavaunulla ylös ja otettiin kuvia!
Bastiljin läheiset kadut oli myös täynnä, siis ihan täynnä, turistikrääsäliikkeitä ja ihania pikkusia ravintoloita ja kahviloita. Sinne suuntaa mun matkani kyllä joskus uudestaan.

Pariisi sumuisena päivänä Bastiljilta. Livenä näkyi Notre Dame ja riemukaari, mutta kuva on hukannut ne pilvien syövereihin.

These days should never end.

Ne, jotka luki mun edellisen postauksen, tietää että mä olin paikassa nimeltä Mont Saint Michel. (nyt tietää loputkin) Se on vanha luostari Normandian rannikolla, ja sitä tituleerataan yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. (se siitä historiikista, lisää informatsiuunia internetin ihmeellisestä maailmasta)

There it is. Mont Sain Michel.

Perjantaina sain lintsata koulusta Rotarien horjumattoman arvovallan avulla. Siksi siis torstaina jo nukuni oman Districtini, 1770n, kanssa yhden rotaryhemmon luona. Meitä oli siinä 15, ja kaikki mahtu vallan mainiosti. Se ei nimittäin ollut talo, vaan joku piipin kartano!! Ihan hullun siistiä. Aamulla oli herätys siinä viiden maissa, ja seuraavaks bussiin ja nappaanmaan kyytiin meidän puuttuva palanen, D1660.

En jeudi, nour dormions chez un homme de Rotary, Luc. Merci encore, c'etait trés bien Luc!!
En vendredi nous reveillons cinq heures de matain. C'etait difficile.
 

Our bus for the weekend. The driver just adored us........:D

Pysähdyspaikka.

Pysähdyttiin aika monessa paikassa, varsinkin menomatkalla. Oli kyllä vallan mielenkiintosta. Mikään ei tosin voittanut sitä lämpimästä bussista nousemisen tuskaa... Tai no, melkein mikään.

Le plus difficile chose etait sortir le bus en vendredi. C'etait trop chaud et confortable la, mais nooon. Quoique, les places où nous visitons etaient trés sympa et magnifique.

Mestarikuvaaja työssään hihiii;3

En mä nyt tätä talveks kutsuis... Mut melkein.

Uhkaavan (ja hyvin suomalaisen) metsän kätköistä löytyi Nälkäpeli by Ranska. Tai armeijan  salainen harjottelualue, kuka tietää... Se oli ihan oikeesti aika mahtava juttu. Lähettiin vaan pienellä porukalla vähän tutkimaan piknikpaikan ympäristöä. Matkalla salakuunneltiin tiipiissä käytyä keskustelua (se on kangasta hei come on) ja hypättiin henkemme (ja kenkien  likaantumisen) kaupalla ojan yli. Lopulta läydettiin tämmönen paikka. Cooleinta koskaan.

We found the Hunger Games made by France from a very Finish-looking forest. Or it might have been also a secret trainig place for the army, in case of the 3. world war. Who knows. But it was coool.

Vieläkin pysähdyspaikkoja. Jossain päin rannikkoa, koska tuo ei ole järvi, oli 360 astetta elokuvateatteri, ja käytiin siellä kattomassa aivan huimaava dokkaripätkä. Jaaa nyt muistankin sitten mikä se oli. Tää oli se ranta jolla amerikkalaiset laski maihin toisen maailmansodan aikana! Että siitä sitten. Tämän takia käytiin myös amarikkalaisten ja saksalaisten hautausmailla.

Un eglise dans le village oú nous dormions notre deuxieme nuit avec un autre district. C'etait trop bien aussi!

Vihdoinkin Mont Saint Michel. Edes lauantai ei ollut kokonainen päivä paikan päällä, mutta silti siitä otettiin kaikki irti. Ei siis muuta kun shortsit jalkaan ja menoks, pihalle hyytävän kylmään tuuleen. Onneksi aurinko pilkisti esiin ja meri oli ihan semi lämmin!

En samedi, nous avons arriveé en Mont Saint Michel. Alors, nous changons les shorts et vient dehors de jouir de vende froid. Heureusement, nous avions aussi le soleil! Et le mer n'etait pas trop foid.

En peu avan partir...                        Vähän ennen kun lähdettiin menemään!

Some german girls and me, the fake one.

Jos katotte tarkkaan, näätte paljonko siellä oli sitä vettä. Ton jälkeen oli lihakset pikkusen hapoilla...

Puoliväli. Halfway.

We had some nice figths with my babe.

 Yhteensä käveltyä tuli melkein 10 kilsaa ilmeisesti. Ihan mukava suoritus, vaikka ei se kyllä niin pitkältä tuntunut kun heiteltiin mutaa, vajottiin juoksuhiekkan, juostiin vedessä ja hiekalla, kyykittiin virtaavassa vedessä, luisteltiin mudassa ja niin edelleen. Saatatte pystyä kuvittelemaan mut sinne. Tai sitten ette.

Nous avons marche presque 10 kilometre! Mais c'etait trop drôle avec de l'eau et la boue...

Suomi-
Sarat oikealla! Toinen
on h:n kanssa, mutta
mitäs pienistä. Australia komppaa.

Kaikki suomitytöt tolla retkellä! (kyllä, tiedän että mun silmät on kiinni mutta ei ollu parempaa. Koska en ole fotogeeninen.) Toutes les filles finnoises en Mont Saint Michel! Je vous aime <3

Brasilia & Finland       Ps. love you Carolsinha <3

Vielä kerran saksalaisia ja sit feikkejä.                 Les allemands et les presque-allemands!

 Meni aika nappiin toi reissu. Oli ihan mahtavaa tutustua niin moniin uusiin ihmisiin ja tavata vaihatreita ihan kaikkialta, että ei sitä vaan voi kuvailla. Haikee fillis ne oli sinne jättää, mutta ei tää tähän jää. Se me ainakin tiedetään ihan varmasti!!!

C'etait une très bonne voyage. J'aime beaucoup toutes les personnes qui je rencontre! Mais ce n'est pas le fin, c'est le premies chapitre. Nous faisait cet année le meilleur année des notre vies.

Olen onnellinen, mitä sä luulit.

Tänään tapasin ensimmäisen kerran ihan oman rotaryklubini. Mitä mä olinkaan siltä kokoukselta odottanut: vanhoja miehiä puhumassaa tylsiä vaikeella ranskan kielellä.
Ja mitä mä sain: kyllä, vanhoja miehiä. Puhumassa mielenkiintoisia asioita, vaikeella ranskan kielellä jota mä pystyin ymmärtämään!
Yksi niistä miehistä (oli siellä naisiakin... yksi.) oli käynyt Intiassa, ja näytti nyt kuvia sieltä ja selitti vähän paikallisesta kulttuurista. Älkääkä ymmärtäkö mua väärin, en mä suinkaan kaikkea ymmärtänyt. Mutta sain kiinni jutun juonesta, ja oli niin onnellinen!
Seuraavaksi mä sain esitellä itseni, ja klubin jäsenet tuntu olevan oikein kiinnostuneita. Ne kyseli paljon niin musta kun Suomestakin, ja minähän sitten vastasin muun muassa kysymyksiin Suomen ja Venäjän väleistä, Nokian (kännykkäfirman) taloudellisesta tilanteesta ja joulupukista. Oli oikeastaan aika hauskaa.
Yhden asian ne pyysi mua tekemään: suostutella joulupukki, hyvä ystäväni, l'Epinay sur Seinen rotaryklubin jäseneksi. (plus antamaan papalle joululahjaks Lamborghini. Sille mä nauroin.)

Tänne suuntaa matkani seuraavaksi.

Luostarisaari Normandian raanikolla. Mont Saint Michel. Torstaina, heti koulun jälkeen, (...joka loppuu 17.30, jippii) kiiruhdan kotiin ja suuntaan samantien, monien välivaiheiden kautta, juurikin sinne. Rotary-retki. Pakollinen. (voi järkytys sentään kun en millään haluaisikaan lähteä) 3 päivää. 5 Districtiä, joukossa ainakin yksi suomalainen vaihtari mun lisäksi, ja saksalaisia.

Sunnuntaiksi en lupaa mitään järkyttävän pitusta hehkutuspostausta.
Maanantaiksi saatan keretä.

Maailma kutsuu mua ja mä vastaan suuremmalla mitalla. Rakastan teitä ja tätä vuotta.

paina taas kaasu pohjaan
anna elämän mennä
huuda sun äänihuulet
rikki ja poikki

olen onnellinen mitä sä luulit.