Oh Christmas lights and friendship.

Näihin niin kutsuttuihin välipäiviin on mahtunut jos jonkinmoista touhua ja tohinaa. Siskot jäi tänne hengailemaan kukin joksikin aikaa, ja esimerkiksi 26 kului aika lailla disney-leffoja kattellessa (ranskaksi tietty, lievästi outoa) ja vedettäessä napaa täyteen ties mitä laihduttajan painajaisia. Ja sitten perjantaihin mennessä, kun siskot oli jo kaikonnut ja pikkuvelikin lähti kummiensa luokse, niin minäpä suuntasin Pariisin katsastamaan jouluvalot, jälkijunassa mutta kuitenkin.

Gallerie la Fayette, superhyperkallis tavaratalo antoi Luis Vuittonin koristella tänä vuonna näyteikkunat. (luultavasti kuitenkaan itse Luis ei tätä tehnyt omassa korkeassa persoonassaan...)

 

Giganttinen joulukuusi tavaratalon sisällä ja kilpailevan magasiinin näyteikkuna, vuorossa Gucci...

 Pari näyteikkunakuvaa lisää, ja sitten obeliski Egyptistä taustallaan maailmanpyörä!

Champs Elysée juhlavalaistuksessa!

 Seurana mulla oli Aurore, yks ranskalainen kaveri joka oli, itse asiassa, viime vuonna vaihdossa Meksikossa. Kokopäiväisen jalkojenkidutuskierroksen jälkeen ilta ja yö kului Auroren luona, missä Wiin Just Dance oli aika muksa kaveri ;D

Riemukaari!! Piernellä tiellä juoksentelullla ja säädöllä sain näinkin kohtuullisen kuvan :)

Lisää kuvia linkin takaa! 

Uudeksi Vuodeksi olis tarkoitus suunnata Pariisiin kavereitten kanssa. Kuvamateriaalia tai yksityiskohtia ei ole luultavasti luvassa. (yksityiskohtia nyt ei ainakaan:D) IIlotulitteet ois tosi kiva kuvata mutta en uskalla ottaa kameraa sinne mukaan.... Katotaan jos joltain löytyis pokkari ;)

Ensi vuoteen!

Joyeux Noël!

Kyllähän se loma -ja Joulu- vihdoinkin saapui, vaikkakin kamalan hitaasti ja valitettavasti vähän stressintäyteisesti... No nyt on jo hetki ehditty hengähtää.

23 päivä oli jo etukäteinen joulu, kun lähdettin käymään pohjoisessa isovanhempien luona. Nelisenkymmentä ihmistä ahtautuneena suhteellisen pieneen taloon aiheutta pienenpientä kärttyisyyttä, mutta onneksi Joulumieli häivutti siitä suurimman osan itse kultakin. Valitettavasti tämä todellinen seulapää unohti kameransa kotiin joten.... kuvia ei ole.

Sitten aattona tultiin kaikki kotiin, tytöt ja pikkuveli, vanhemmat ja minä. Harvat ja valitut lähti kauppaan, ja seuraavaksi kokattiin koko joukon voimin. Jouluruokaa ei voinut sanoa perinteiseksi, joukkoon mahtui niin etanoita, mereneläväkeitoksia kuin kolmea erilaista hanhenmaksaa. Jälkiruoaksi hedelmäsalaatti hedelmistä joista puoliakaan en ollut koskaan nähnyt.

 Illalla (tai yöllä, nukkumaan päästiin kolmen aikaan) avattiin sitten lahjat, ja voin ihan rehellisesti sanoa että ihan joka ikisestä tykkäsin kamalan paljon. Niin suomalaisten, ranskalaistenkin kuin kaiken muun maalaistenkin lahjat oli aivan mahtavia ja ihania yllätyksiä! Kiitos <3

  Illalla heitettiin takkaan vielä toivomushalot. Paperille kirjoitettiin toive, joka sitten pistettiin halon sisään ja poltettiin. Toteutumista odotellessa! :D

Isosiko sai lahjaksi pari hiirtä, ja meidän toinen koira on ihan rakastunut niihin! Se vahtii niitä nyt yötä päivää...

Illalla (tai yöllä, nukkumaan päästiin kolmen aikaan) avattiin sitten lahjat, ja voin ihan rehellisesti sanoa että ihan joka ikisestä tykkäsin kamalan paljon. Niin suomalaisten, ranskalaistenkin kuin kaiken muun maalaistenkin lahjat oli aivan mahtavia ja ihania yllätyksiä! Kiitos <3

25:s on monissa perheissä täälläpäin "oikea" joulu, mutta eipä niitä kahta päivää niin paljoa erotella, ainakaan tässä perheessä. Tänään syötiin siis juhlalounas, vaikka ei kyllä sitäkään kovin perinteiseksi voi kutsua... Seepraa, kengurua, antilooppia, biisonia... ja mitä kaikkea muuta. Mielenkiintoista, sanoisinko.

Meidän perhe! Vasemmalta: minä, Lala, Amélie, Diane, Papa, Xavier, Maman

Nyt istun ruokailutilan pitkän pöydän ääressä ja kirjotan teille kun muut pelaa alias-tyyppistä peliä ranskaksi. Ihana tunnelma!! Tiivistelmänänä voin sanoa, että joulu ei voi koskaan olla sama ihana itsensä kun omassa kodissa, omassa perheessä, lumen keskellä, mutta ei se ole huono täällä ranskanmaallakaan. Joulu on erilainen jokaiselle, ja mulle se ainoa aito ja oikea tuntuu löytyvän sieltä korpikuusen kannon alta. Nauttikaa siitä joulusta joka on teidän ikioma, kun kerta voitte!

Siunausten täyteistä joulunaikaa jokaiselle.

loman tuoksua ilmassa.

Loma lähenee, eikä kyllä yhtään uhkaavaa vauhtia. Kun maanantaista ja tiistaista selvisin, niin loppuviikko onkin aikamoista köllöttelyä -pari tuntia koulua päivässä loppuviikon ajan. Ei valittamista!!

Vanhenemisen huomaa kun ei meinaa enää muitaa mitä kaikkea pn ehtinyt tapahtua edellisen postauksen jälkeen.... (tai ehkä pitäisi vaan suosiolla postata useammin:D) Viikko sitten vierailin ainakin Rotary-klubin shamppanjanmaistelu-kokouksessa. Tunnelma oli suorastaan hilpeä.

Muuten on aika kulunut jouluvalmisteluissa, aika monella joulutorilla on tullut käytyä. Rahavarat hupenee, mutta enemmän iloa mä saan lahjojen antamisesta kun pankkitilin saldosta. Vaikka kieltämättä sekin lämmittää ihan mukavasti tämmösen huolehtijan mieltä:D

Öinen, (tai iltainen, miten sen nyt ottaa) Pontoise. Amerikkalaisen Carolinen asuinpaikka!

Uusi perhe tarkastettiin viime launataina, ja vaikutti ihan mahtavalta!! Leivoin sinne joulutorttuja, ja tein takinan ja hillonkin ihan ite! Ylpeys käy kuitenkin laankeemuksen edellä, ei niistä ihan suomalaisia tullut.... Taisin unohtaa leivinjauheen ja korvata kuohukerman ruokakermalla, mutta mitäs pienistä. Perheestä lisää myöhemmin, muuttopäivä lyötiin lukkoon ja sijoitettiin ihan loman loppuun, sunnuntaihin 6. tammikuuta......!

Lauantaina on vuorossa jonkunmuotoiset pikkujoulut kaveriporukan voimin, katsotaan mitä siitäkin tulee. Sunnuntaina käydään isovanhempien luon, ja joulua palataan viettämään tänne Pariisin kupeeseen. Siitäkin lupaan lisäinformaatiota....

Musiikin kuuntelu on jostain syystä ollut mulle ihan in nyt lähiaikoina. Siksi pari lempparibiisiä loppun!

Ihania juhlapyhiä itse kullekkin säädylle <3

lisää kuvia tästä

Ranskassakin on joulumaa.

Joulu lähestyy,  ja vaikka lumi suli yhtä nopesti kun tulikin niin kyllä juhlan lähestymisen huomaa silti.

Täällä ollaan ehkä vähän Amerikkalaisessa koristelutyylissä, mikä ei kyllä mua haittaa yhtään. Joulupukkeja kipee sisään ikkunoista, valonauhat seurailee talojen reunoja. Mun mielestä se on oikein nättiä, kun sen tekee kohtuudella.

Me koristeltiin kuusikin jo! Täällä kuuset on pienempiä kun Suomessa, ja kestävämpiä. Ihan hyvin kestää tää meidänkin varmaan pääsiäiseen asti jos annetaan olla paikoillaan.

Kuusen koristelu oli tosi ihanaa, kun valittiin pari käytettävää väriä (tällä kertaa kulta ja valkoinen) ja sitten vaan läiskittiin koristeita ja nauhoja ympäriinsä just niinkun haluttiin! Vaikka meillä ei nyt oliskaan täydellisen symmetristä kuusta, niin ainakin on oman näkönen. Me tiedetään että just me koristeltiin tämä kuusi! Se oli hauskaa.

Mä askartelin meille myös kranssin oveen. Ja vähän lähempänä koristellaan koko talo. Mun mielestä on kauheen kivaa kun joulu näkyy koko talossa ja ulkonakin, ehkä siksi tää meininki sopii mulle niin hyvin. Mutta kyllähän kaikki tietää, mistä se joulu oikeesti löytyy....

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta.
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä! 

Klikkaa tätä tekstiä nähdäksesi postaukseen liittyvät kuvat! 

kuukausien kuukausi.

Postaustauko. Tahaton, mutta silti ilmeisen olemassaoleva. Toivotaan että se loppuis nyt, ja blogger sekä mun blogi osais taas käyttäytyä asianmukaisesti....

Ties mitä on tapahtunut, kun en oo semmoseen kahteen viikkoon postannut mitään. Ja tuliskin nyt aika järjettömän kokonen postaus jos rupeisin koko ajalta selittämään kuulumisia, kaiken maailman Madagascar-viikonloppuja, hyväntekeväisyysgaaloja, synttärijuhlia ja niin edelleen... Niimpä en edes alota, vaan pyyhin pöydän puhtaaksi.

Onhan nyt sentään joulukuu!! Jihuu, todellinen joulun odotus on alkanut :3 Luntakin oli näkyvissä tänä aamuna, tietysti, kun eilen oli 6.12. Päivän mittaan se sitten katosi vesisateen mukana... Mutta siellä se silti oli!

Mummi&Ukki lähetti paketin! Aika kuluu mukavasti;)

Tämä ei ole se Fazerin...

Viime viikonlopoua valoitan silti vähän. Pe-la yö kului vallan rattoisasti valvoessa ja tyhmäillessä, ja arvatkaapa vaan missä seurassa...! No Carolinen kanssa tietysti. Aamu ei ehkä Carlille ollutkaan sitten niin rattoisa, mä kun jäin mukavasti koisimaan potkittuani systerin hereille kun se raahautu parin tunnin yöunien jälkeen kouluun,  jota sillä on lauantaisinkin. Aika syvältä semmonen...

Sen lisäks kotona odotti joulupaketti, jonka sai jo avata 1.12. Mitäs muuta sieltä löytykään kun Fazerin joulukalenteri, ah. Ja lisäks oli mamankin hankkinut mulle kalenterin, mutta kaksin aina kaunihimpi, vai miten sitä sanotaan.

Klikkaa tätä tekstiä nähdäksesi postaukseen liittyvät kuvat!

Alkaa toi suomi kieli myös pikkuhiljaa unhoittua. Äitin kanssa koitettiin sopia skype-aikaa, ja se sano että no puoli yheksän meiän aikaa ois hyvä. Mä koitin miettiä pääni puhki että onko puoli yheksän 20.30 vai 21.30, eli puoli tuntia vähemmän kun yheksän vai puoli tuntia enemmän. Lopulta asia selvis kun googlaamisen sijasta alennuin kysymään asiaa...

Käytännön asia! Tästä eteenpäin, tilan loppumisen takia ja lisätilan maksullisuuden takia, postauksissa tulee olemaan vähemmän kuvia kuin ennen. Sen sijaan kuvat tulee löytymään Picasasta, linkin takaa. Pahoitteluni...

Rakkautta rakkailta.

 Voi kun oon aina ollut niin iloinen, kun kotiin tultuani postilaatikosta on löytynyt paketti!! Tai kirje!! Tai postikortti!! Tai ihan mitä vaan muuta mulle. Tuntuu tosi kodikkaalta, kun saa postia tänne kaukaiseen Ranskaan asti.

 Rakas Roosa lähetti mulle meidän koulun oman poikakalenterin, ja kun se kootaan aina kakkosvuoden pojista, niin mähän tunsin ne kaikki. Oikein mukavaa, varsinkin kun muruseni muisti että olin sitä toivonut joskus kauan sitten!

Ihana Piude-tätsy lähetti mulle villasukat, joita ei todellakaan voi koskaan olla tarpeeks, ja suloisimman kirjeen ikinä. Siis oikeesti, ja sitten kun sen löysi vielä sen sukan sisältä.... :3 Iloisuutta. Kiitos!!

Huhhuh ja hyyi kauhee kun oli imelä postaus... Siksi vielä loppuun jotain arjen arkisia asioita:
1. sain tänään mun uuden SIM-kortin, parempi liittymä kutsuu, jeejee!
2. mun jaloissa on jotain kamalaa vialla, ne katkoo itekseen jotain jänteitä siellä....
3. huomenna on koulua vaan kaks tuntia, alkaen 13.30, mikä tarkoittaa unta palloon.
4. Kulttuurishokki käy päälle kun lauma vihasia poroja. Yäkkis.

Pusuja Pohjolaan ♥

I wanna be forever young.

Viikonloppu on -taas kerran, niin valitettavaa kun se onkin- hujahtanut ohi ihan simissä. Siinäkin tapauksessa että viimeyönä tuli nukuttua vähän päälle neljä tuntia, näin arviolta, samassa makuupussissa kaverin kanssa ja ohuella patjalla, samalla kun pojat ramppaa ovesta sisään ja ruimii vettä päälle. Eis sillä että me ei oltais kostettu....;)

Weekend is over. It passed by so fast, once again, even in that case that last night I slept 4 hours, in the same sleeping bag with a friend on a thin matrace while the guys threw water on us. One of the best nights ever!

Matka Chantillyyn Lucin, meidän ihanan Rotary-miehen, luokse lauantaina ei sujunut aivan kommelluksitta. Mitäpä muuta vois odottaakkaan multa ja Carlilta... normaalisti ehkä tunnin matkaan, tai vähän yli, me kulutettiin viis tuntia. Mutta ei se mitään, kertaakaan ei ollut silti tylsää.

On our way to Chantilly at Luc's, who is our adorable Rotary-grandpa,  we lost four hours with Caroline. I don't know if it's even a surprise, but we used to a normally maybe one-hour-lasting trip over five hours. But it's totally fine, because we still had fun. 

 Some are like water, some are like the heat
Some are a melody and some are the beat
Sooner or later they all will be gone
Why don't they stay young 

 

Taas kerran kartanossa, ja melkein kaikki kahden Districtin vaihtarit paikalla. Ihan mahtava juttu tää oli jälleen, en voi muuta kun kiittää ja kumartaa kaikkia asiaan osallistuneita. Vaihtarit rules, näitä lisää!!!

Once again in this manor, with almost all the exchange students of our two districts, 1660 and 1770.  It was just awesome again, I can just thank all the people involved in this. Exchange students rule, more of these!!!

 Let us die young or let us live forever
We don't have the power but we never say never 

Kuvagalleria

Forever young, i want to be forever young
Do you really want to live forever, forever forever
Forever young, i want to be forever young
Do you really want to live forever
Forever young

Vaikken häntä nää, sydäntäin hän lämmittää.

Kovaa syyllisyyttä kärsin siitä että oon postannut niin hävettävän vähän viime aikoina. Tuntui vaan että kun loma oli päällä,  jäi jo unen määräkin ajoittain niin rikollisen alhaisaksi että ei millään pystynyt keräämään tarvottavia voimia bloginkin päivittämiseen. Jos jollekulle on aiheutunt tästä kärsimystä, niin oon kamalan pahoillani!!

Nyt on tullut poikettua pohjois-Ranskassakin. Kaupungin nimi on kadonnut kokonaan mun mielestä, mutta pointtihan reissussa oli kuitenkin isovanhempien luona vierailu. Minä, papa ja maman ei vietetty mummulassa kuin yksi yö, maanantaista tiistaihin, kun taas pikkuveli jäi sinne loppuviikoksi hoitoon. Kyseinen tapahtumahan sijoittui viime viikon alkuun. Isovanhempia kutsutaan nimillä "Bonne-maman" ja "Bon-papa", ja ympärillä riittää sukua. Lapsenlapsiakin löytyy jo kolme tai neljä, ja mulla on host-serkkuja, hmm, 20??? Isän puolelta siis.

Tää reissuhan oli myös sivistävä, joten käytiin kurkkaamassa ihan "omalla perheellä" ties mitä paikkoja. Yks hieno juttu oli toisen maailmansodan aikainen ohjustenlaukaisubunkkeri ihan lähellä yöpymispaikkaa.

Olen ylpeä tästä kuvasta:D Mutta se bunkkeri oli siis semmonen ulkoilmamuseo, jossa sai ite kierrellä omaan tahtiin kaiken siistin kaman keskellä, ohjatulla reitillä.

Oli opeskylttejä ja infotauluja, ja lisäksi vielä kaiutinopasukkeli kertomassa juttuja. Ei löytyny suomeks, papa kysyi.

Ohjusjuttu pommikuopan vieressä.

Osa itse bunkkeria.

Papa löysi mun kamerasta itselaukaisimen!!!! Saatiin perhekuva hihiii::) tuli kymmenen kuvaa, ja tää oli ainoo hyvä. Veljellä ja mamanilla on hymyt liimattuna kasvoille kaikissa, mutta mä ja papa heilutaan kun heinäseipäät.......

Kotiin palattuamme lähdin yhden vaihtarikaverin luokse yökylään, ei ihan kamalan kauas mutta junalla sinne piti silti mennä. Mukana oli Caroline, en tiedä tuliko edes yllätyksenä. Siellä oli kuitenkin ihana metsä jee, tuntu kotoisalta, ja käytiin siellä kävelemässä ja kuvailemassa!

Marcela

Brasilia

Caroline

USA

Miksvai hää sillain tekkee, et naamaansa vääntää. No, ei tietoo...

 Perheellä oli kissa ja koira (mutta ei Fedja-setää) ja se kissa oli ihan sulkku kun se väen vängällä halus juoda sen jättimäisen jättiläis-koiran juomakiposta, vaikka sillä ois ollut omakin.... Ja sitten se kävi juomassa siitä ihan koko ajan, oli varmaan niin kiva kokemus. (ei, en koikeillut itse vaikka mieli oliskin tehny)

 

Koira oli sulosin ikinä!! Niin iso, ja vasta vuoden vanha.

Mitäs muuta.... No sitten vietettiin samojen likkojen voimin shoppailupäivä Pariisissa. Rahaa meni, mutta vaan hyödyllisiin juttuihin. Meillä oli kaks periaatetta: vaan vatteita jotka on pitkäikäisiä, ja vaan alevaatteita. Ainakin alesääntöä rikottiin......

Tämän jälkeen Carli yöks vielä meille. Ei julkaistavaa materiaalia, taaskaan.

Seuraavan Pariisi-päivän saaliina kotiin tuli vaan toi kuva, ja ihan ilmaseks sekin. Ahhh, Abercombie & Fitch, musta tuli just vakiasiakas! Ja vaikka shoppailua harrastettiin silloinkin, niin mä toimin vaan makutuomarina. Tällä kertaa tosin miestenvaateosastolla, virkistävää vaihtelua.

Seuraavana viikonloppuna taas Rotary eventti yippee!!! Jos sieltä tulis julkastavaa matskua...

Koska olen niin hipster. No ei. Tää oli mun mielestä hieno kuva:D Nauttikaa siitä pus<3

Kuvagalleria