Saavumme Pariisiin... tai lähinnä Eaubonneen.

Kaks päivää uudessa kodissa tuntuu jo nyt vuodelta.  Ja lähinnä lomalta... Mun pieniin aivoihin ei tunnu uppoavan se tosiasia, että oon tullu jäädäkseni. Asun täällä. Wat??
Lentokentällä mua oli vastassa yks vanhoista Rotary-sedistä,  joka kyllä vaikutti mukavalta. Sama ukkeli joka onnitteli mua facebookissa mun syntymäpäivänä!?

Porukat tuli hakemaan. :) (älkää kattoko mua pliis)

Tekemistä on kyllä ollu. Parasta ehkä on, kun tutustuu perheeseen ja ihmisiin joita täällä pyörii muuten vaan. Tällä perheellä (mun perheellä,  joo-o) on kyllä monta rautaa tulessa ja varmaan pari tiskipöytääkin, että taitaa olla ihan oikee paikka mulle.
Kierreltiin Eaubonnea koiran, pikkuveljen ja sen kaverin kanssa. Räpsin kuvia ihan hulluna, ja pojat odotteli kärsivällisinä vieressä. Ei niitä varmaan ihan hirveesti haitannu, koska mut olis ollu aivan järjettömän helppo eksyttää ja jättää nääntymään sinne sokkelikkoon, jonka varrella oli muunmuassa kirjasto (jesjesjessss!) ja poliisiasema ja joku hienon näkönen rakennus johon liitty jollain tavalla sairaus (malade), mutta en millään saanu selvää mikä se oli, joten lopulta teeskentelin ymmärtäväni. Pojat tuli iloseks. :3

Huomenna aamuvarhaisella lähtö vaihtarileirille toiselle puolelle Big Cityä. (=Pariisi)
Tällä tytöllä siis nukkumaanmoenoaika...