Vaikka kevät on perinteisesti ollut uuden elämän aikaa, välillä kuitenkin tuntuu että todellisuudessa syksy muuttaa asioita.
Vuodesta toiseen syksyisin alkaa yhdellä jos toisellakin ikään kuin uusi elämä, tai ainakin uusi vaihe elämässä. Ja niin alkaa mullakin.
Niin paljon on tapahtunut parin kuukauden aikana, että kaikkea on vaikea mahduttaa yhteen tekstiin, mutta yritän kiteyttää kaiken parhaani mukaan!
Syksyisin asiat muuttuu, joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Tämä syksy on mulle ollut ehkä kaikkein radikaaleimpien muutosten aikaa, sillä en vain muuttanut pois kotoa, vaan muutin toiseen maahan.
Lähes tarkalleen kaksi viikkoa on kulut jo Englannissa, vaikka en omaan asuntoon vielä ole ehtinytkään...
 |
| Lehmät laiduntaa täällä aika vapaasti, ja niiden laidunmaiden läpi kulkee ihan yleisiä patikointireittejä |
 |
| Kukkia löytyy tienpenkoilta, varsinkin unikkoja jotka on täällä kaatuneiden sotilaiden muistokukkia. |
Ensimmäinen viikko seikkailtin maaseudulla, raikasta nummi-ilmaa tuli hengiteltyä ihan keuhkojen täydeltä.
Ehkä tää on sitä kuuluisaa vihreämpää ruohoa aidan toisella puolella, mutta kyllä mua viehättää kun voi nähdä kilometrikaupalla horisonttiin,
kun pellot kaukaisuudessa näyttää kuin mereltä kasvien taipuessa tuulen mukana,
kun voi seurailla jokea sen rantaa pitkin niin pitkälle kun vaan haluaa ilman vaikeuksia,
kun merituuli kieppuu hiuksissa
ja haistaa suolan nenässä ilman että täytyy mennä kauaskaan.
No, tietysti täällä kyllä sitten sataa myös paljon, mutta kaikkea ei voi saada.
 |
| Lampaita joka niityllä |
Pehmeän laskeutumisen mulle tarjosi puoliksi brittiläinen poikaystävä, jonka kotona olen saanut viettää viimeiset viikot ja ihmetellä niin erilaista kulttuuria
kuin uutta valuuttaa (pistokokeet edellyyttää kolikon arvon määrittelyä ulkonäön perusteella, edistystä tapahtuu),
sanontoja, joiden merkitys ei aina ole ihan selvää pässinlihaa ja vasemmanpuolista liikennettä.
Kun on koko elämänsä katsonut ietä ylittäessä oikealle niin on vaikea lähtee katsomaan vasemmalle, tai oppia kävelemään auton ajajan puolelle vaikka ei meinaa ajaa.
Pari kertaa olen jo ihan tyytyväisenä istunut kuskin puolella, rekisteröimättä koko rattia ja ihmetelllyt että mitä toi yksi tossa auton vierellä seisoo, tulisi nyt ajamaan...
 |
| Vuosien saatossa tapahtunut rapautuminen pidentää rantaviivaa, mutta vähentaa asuintilaa... |
 |
| Merenrannan mökkejä, ei suinkaan asumiskäyttöön vaan ennemminkin rantataloiksi. |
Toinen viikko kului Lontoossa, ja kun päästiin takaisin poikakaverin kotiin ja kun meiltä kysyttiin että no, mitä kaikkea nähtiin,
niin ei meillä ollut muuta vastausta kun että kaikki.
Eihän se nyt tietenkään totta ole, ei me kaikkea nähty, mutta siltä se tuntui!
Joka päivä, koko päivä Lontoossa, millon missäkin.
Käveltiin kilometrikaupalla (tai mailikaupalla kai nykyään... Pitää vaan ensin selvittää paljonko se maili oikein on) sateessa tai paisteessa, tosin aika usein sateessa.
 |
| Waterloo Bridge on ehkä mun lemppari Lontoossa tällä hetkellä! |
 |
| Luonnontieteellinen museo, vaatimaton rakennus |
Ylitettiin ehkä miljoona siltaa, käytiin aika monessa museossa ja melkein nähtiin Tom Hardy ja Tom Hardyn koira. Melkein.
Kävästiin mun tulevalla yliopistolla ja asuntolassa, ja kaikkein parasta oli huomata että kun kaikki onnistu meiltä kahdelta sählältä, niin kyllähän kaiken on pakko onnistua ens viikolla tältä yhdeltä sählältä.
Muuttopäivää odotellessa...
