Kaikki loppuu aikanaan.

Koulu on loppu. Finito. Over. Tai ainakin Ranskassa. Ja oikeastaan ainoastaan mun kohdallani... Juttuhan on niin, että toisena lukiovuotena Ranskassa suoritettaan kirjallisuuden ja luonnontieteiden YO, pakollisena. Ne kokeet on kahden viikon päästä, mutta viime perjantaina loppui jo normaali koulunkäynti ja näiden parin viikon ajan koulussa on spesiaalilukkarot näiden aineiden kokeita varten. Ja muahan ei sinne raahata kuolemankaan uhalla kun ulkona on alkanut lämmetä!! Koulun kanttiinin antimista käyn vieläkin nauttimassa kavereitten kanssa, mutta siihen sitten rajottuukin mun käynnit Lyceé Louis Armand:issa, joka ei nyt ihan ollut kuitenkaan kuin toinen koti mulle vaikka kavereitani rakastankin! Ranskalainen koulutsydeemi meinaan haisee ja pahasti.

Inès, minä ja Perrine

Perrine ja Aurèlien

Viimesenä koulupäivänä, viime perjantaina, joka oli niin paljon kuin 7.6. (huikauhee.....) elohopea hipoi 27 astetta jos oikein muistan. Ja aurinko on erilainen täällä kun Suomessa, paljon kuumempi! Ihan oikeesti. Ja polttaakin hirveen paljon nopeemmin, nimim. karusti kokenut ei enää niinkään vitivalkoinen kuin intiaaninpunainen vaihto-oppilas... Mutta vapaatuntien aikana koulusta suunnattiin sitten mun kotini pihamaalle, kun koulurakennuksen opiskeluntäyteinen ilma kävi sietämättömäksi.

Blondit <3

Superman, minä ja hirviö

reima ratsuni luuta

Pingpongturnaus. Suomalaiset ei oikein edustanut...

Viimeisen viikon aikana sain myös näpsästyä kuvan enemmän tai vähemmän koko luokasta, josta kyllä olin varsin tyytyväinen huolimatta siitä järjettömästä määrästä draamaa jonka se aiheutti... Mutta mitä voi olettaa, ranskalaiset kun on ennen kaikkea dramaattisia ja ylpeitäkin lisäksi. Parilta opettajalta meinasi tullakyyneleet silmiin kun vuorossa oli meidän viimeinen tunti yhdessä, ja yhdeltä sain osoittenkin ja kutsun tulla käymään kesän aikana. Joidenkin muiden opettajien riemunkuljahdukset kaikui sitten taas kilpaa omieni kanssa kun luokasta pääsi pihalle ehjin nahoin sen "viimeisen tuomion" jälkeen.

Melkein kaikki, ja huomio jakautuneena sivusuuntaan....

Tuntuu ihanalta olla stressamatta siitä että mitäköhän tänäänkin sataa niskaan sieltä kurituslaitoksesta ja mihin aikaan sieltä pääsee pihalle. Mutta kuitenkin... Kaikesta huolimatta on vähän haikea olo. Okei, aika paljon haikea olo. Kotiinpaluu häämöttää edessäpäin...

Kysymys vaan on, että onko se koti enää siellä Pohjolassa, kun kodin pitäisi olla siellä missä sydän on.

Hablos español ? part 2

Toinen osa seuraa ensimmäistä! Ei ihan samalla viikolla... Mutta seuraavan alussa kuitenkin, kai mä nyt pikkusen voin tällä ylpeillä. Ja seuraavakin postaus on teille valmiina, kuvapainotteisuutta by Carli ja minä luvassa seuraavaksi siis.

Asiaan. Mihin mä jäinkään viime kerralla...? Ainiin, Carcassonneen! No, siitä onkin jo sitten puhuttu. Siirrytään siis Espanjaan.

Yksi suurimmista melumellakoista bussissa syntyi sillä hetkellä, kun ilmotettiin että 1.... 2..... 3! Ylitettiin raja ja ollaan Espanjassa!! Parin päivän bussissa istumisen jälkeen tuntu ihan mukavalta kuulla että ollaan ainakin suhteellisen lähellä päämäärää, Barcelonaa. Joukosta kohosi myös suhteellisen äänekkäitä riemunkiljahduksia (kyllä, minunkin suuresta suustani) kun tajuttiin että liikennemerkkikyltit ja kaikki on espanjaksi!! Tosin joskus tuntuu että ei spaniardeilla järki päätä pakottanu, kun jokaisen tunnelin jälkeen, siis oikeesti 200 metriä ulkopuolella, oli kyltti: tunneli päättyi. No shit, Sherlock??

Vieariluja suoritettiin suuhteellisen monianisiin museoihin, kirkkoihin ja nähtävyyksiin, mutta silti jäi aikaa shoppailla ja kulkea ympäri kaupunkia, onneksi. Ongelmana oli vaan se, että ketään esapanjalaista ei meidän mukana ollut, ja vaikkapa ruoan tilaamiseen meni luvattoman kauan aikaa kun sitä säädettiin ja väännettiin latino-espanjasta ja -portugalista katalaanille, suurinpiirtein.... Kun Barcelonassahan puhutaan espanjan sijasta katalan-nimistä murretta, mikä on kyllä suhtellisen katalaa, sitä kun ei kukaan ymmärrä. (hihihiii, c'était moniseur jeux des mots<3)

Barcelona-view!

 Yövyttiin koko Espanjassa olon ajan 4 tähden hotellissa, jossa ei kyllä ollut mitään valittamista! varsinkaan ruoissa, ahh.... Oli aika hulppeet uima-alta alueetkin, mutta sinne asti ei sitten kuitenkaan päästy kun siellä oltiin vallan sitä mieltä että "just ja just on tää 20 astetta kevät". Että sil'viisiin. Yks mainioita juttuja oli kuitenkin se, että siellä pääsi ulkokautta kiertämään huoneesta toiseen, semmosta parveke-uloketta pitkin! Ja kun oltiin kaikki samassa kerroksessa, niin vatteett tuli vaihdettua vessassa, koskaan kun ei tiennyt kuka sinne parvekkeelle ilmestyy.

Ihanaa oli myös nähdä meri! Ne jotka ei sitä vielä tiedä, niin kerrotaan niillekkin: mä rakastan merta, ihan vaan rakastan. Järvet ei herätä mussa yhtään samanlaisia tunteita kun mitä meri... Se on jotakin niin aavaa ja ihanaa ja loputonta, että oikein nousee iho kananlihalle! Oli Barcelonassa kyllä muitrakin juttuja joista tykkäsin kun se loputon vesimassa. Silmiin pisti muun muassa kaikki katuataide, erikoisen muotoiset talot, kreatiivisuus, elämänilo ja värit! Tää matka ei riittänyt mulle, ei läheskään. Tuntuu kun vois melkein muuttaa Barcelonaan. Ehkä joku päivä...

St Caroline tässä hei

Kirkko.

 Olipa kerran Sara ja Caroline, jotka oli niin turisteja että pukivat päällensä aamulla sortsit. Vierailut kirkkoonhan ei Espanjassa onnistu, ainakaan yleensä, jos ei ole siveelliseti pukeutunut. (aka. ei shortseja!!) käytettiin sitten oppaan ja rotary-naisen huiveja peittämään vähän reittä, niin että meidätkin päästettiin sisään.

Soittoniekkamies oli cool! Innostuttiin tanssimaankin.

Ravintolassa tilattiin ihan pikkusne aikaa. Mutta ruoka oli ihanaa ja toosi halpaa, kun se saatiin pöytään asti.

 Vieariluja suoritettiin suuhteellisen monianisiin museoihin, kirkkoihin ja nähtävyyksiin, mutta silti jäi aikaa shoppailla ja kulkea ympäri kaupunkia, onneksi. Ongelmana oli vaan se, että ketään esapanjalaista ei meidän mukana ollut, ja vaikkapa ruoan tilaamiseen meni luvattoman kauan aikaa kun sitä säädettiin ja väännettiin latino-espanjasta ja -portugalista katalaanille, suurinpiirtein.... Kun Barcelonassahan puhutaan espanjan sijasta katalan-nimistä murretta, mikä on kyllä suhtellisen katalaa, sitä kun ei kukaan ymmärrä. (hihihiii, c'était moniseur jeux des mots<3)

Taxi!!

Tytskyt ja Karan <33

SE kirkko.

SE talo.

Katalonialaisten taiteiden ja historian museo. Henkilökunta otti velvollisuutensa aika vakavasti, mutta muuten paikka olioikein hieno ja kiinnostavakin. Opastusta ei ollut muuta kun aasialaisille, niin että meni vähän läskiks välillä se historian opiskelu, kun inspiraatio ei aina riittänyt näyttelyesineiden historian selvittelyyn. Sen sijaan ne pääsi osaksi tällä kertaa toisenlaista historiaa, kuten alta näkyy.
 

Kyllä se siitä tytöt, kyllä se siitä.

Jou

Dali-museo! Oudoin museo jossa oon ikinä käynyt... Mutta mitäpä muuta voi odottaakkaan, luulisin. Vähän oli väsynyttä meininkiä, kun visiitti sijottu toisiks viimeiselle päivälle.

Coolia katutaidetta, isommassa mittakaavassa.

Viimeiset silmäykset Barcelonaan<3

Ei enää Barceloonassa, eikä taida olla enää Espanjassakaan... Kurkattiin nopeesti näköalapaikalta EUroopan korkeinta siltaa, jota ei pilvien takia pahemmin näkynyt. Hauskaa oli silti, kuten ehkä huomaa. Vaikka täytyy myöntää, että suomitytöllekkin tuolla oli ihan jäätävän kylmä!

Lähdön hetki nyt lyö (löi tässä kontekstissa, tosin ei kirjaimellisesti kuitenkaan) ja bussiin noustiin (melkein) viimeisen kerran keskiviikkona kolmen maissa iltapäivällä, Dali-museon, sateisen kolean päivän sekä parkkihallissa vietetyn köyhien vaihtareitten nacho-lounaan jälkeen. Siitä sitten lähti matka takaisin Pariisiin, jossa satoi lunta, oujee. Koko yö siis vietettiin bussissa. Ja yllättävää kyllä, se ei edes ollut niin kamalaa kuin voisi kuvitella, noin 4 tunnin yöunilla/yö vietetyn viikon jälkeen. Se hirveys siinä oli, että vajaan kolmen tunnin välein pysähdyttiin, koko yön ajan. Ja joka kerta, kaikki pihalle bussista, pakkasilman kautta vessaan ja sitten pienen odottelun kautta takasin bussiin. Kyllä, vieläkin löytyy kaameempi aspekti: MUN PITI HERÄTTÄÄ CAROLINE. Tästä pitäs saada jo joku mitali, se ei nimittäin tosiaankaan oo mikään aamuihminen, saatikka pikkutunneilla herääjä. Hrr, kylmää sisimpää kun ajatteleekin....

Vihdoinkin saavuttiin Pariisiin, 7 maissa aamulla. Ja ruvettiin sitten tekemään kierrosta juna-asemilla, joita Pariisissa taitaa olla 6, ja jokaisella jäi joku pois. Haikeita jäähyväisiä nopeassa tahdissa kuolemanväsyneenä... Muistot eivät ole kristallinkirkkaita tästä aamusta. Kyllä se siitä sitten, ja ei muuta kun hehkeenä (tyhjään) kotiin jossa hengitys huuruaa ja kellarista löytyy kuollut marsu. Yeah.

Hablos español? part 1

Loma on loppu ja koulu taas alkanut. Kotiinkin pääsin ihan turvallisesti sieltä pikkuriikkiseltä Espanjan-reissulta josta taisin viime postauksessa mainitakkin jo jotain... Kysessähän oli siis Rotary-reissu, kohteina Pariisi ja Barcelona. Pariisi siksi kun meitä vaihtareita oli matkassa eri puolilta Ranskaa, ja kaikilla ei ollut ollut mahdollisuutta käydä Pariisissa. Pari ekaa päivää meni siis turisteillessa, kun käytiin niin Louvressa kuin Versaillesissa, kiivettiin Eiffel-torniin ja kurkattiin Notre Damea.

Siellähän me.

Kevättä ilmassa!

...ja rinnassa

Aina asiallisia, edustamassa ylpeydellä omaa maataan. Sitähän me vaihtarit tehdään.

Siinä teillekkin sitten. Oli kyllä vähän pilvistä....

Oli kivat näkymät!

Ei muuta kun pihalle ja kohti uusia pettymyksiä seikkailuja!

 Matkalla meitä oli 46 teiniä, bussikuski, (kamalan kärttyisä sellanen, epäilen että sitä ei etukäteen varoitettu puolesta sadasta huutavasta hirviöstä bussissa) yksi Rotary-nainen, yksi Rotary-mies ja sitten semmonen pariskunta joka oli jotenkin käsittämättömästi värvätty sinne valvomaan meitä. Eivät olleet Rotareita, mutta oli niillä useempia vaihtareita ollut kotona.

Bussillahan me siis liikuttiin paikasta toiseen, ja läheltä liippas useempaan kertaan etten ruvennut kailottamaan "linja-autossa on tunnelmaa" vai miten se värssy menee... Olin ainoa suomalainen reissulla, mutta norjalaisia löytyi peräti kaksi niin että Skandinaavia oli ihan mukavasti edustettuna. Vähän kyllä välillä ketutti kun ne pysty puhumaan yhdessä viikinkikieltä, ja mulle sai luvan kelvata franglais.

BUSSI jeejee <3

 Ekat pari yötä nukuttiin nuorisohostellissa, joka oli ihan sairaan hieno! Ei ollut turhaan nimessä mukana "nuoriso", kyllä siellä oli otettu nuoret aika kiitettävästi huomioon. Hauskoja hetkiä syntyi myös muitten teinien kanssa, yks yö tuli valvottua italialaisten kanssa ja seuraavana iltana seurattiin yhden breakdance-ryhmän battleja. Oli aika mahtavaa meininkiä, ja vaikka ne kovasti yritti meitä suostutella mukaan niin ei kukaan kuitenkaan rohjennut... Vaikka mä olen kyllä sitä mieltä että osa meiän latinoista ois antanut ihan kunnon vastusta niille! Valitettavasti jostain syystä näinä hetkinä kamera loikoili huoneessa... Ens kerralla tsemppaan, lupaus!!

Mulla on vain nämä kaksi kuvaa Louvresta, koska olin nini 110% varma että kun siellä vieraillaan hamassa tulevaisuudessa rakkaan äitini kanssa, tulee jokainen teos kuitenkin ikuistettua! Pakkokuvia oli silti Moona tossa oikealla, ja suurta hilpeyttä rättipoikki-vaihtareissa herättänyt tulta syöksevä koira.

Sitten kolmannen päivän aamuna hypättiin bussiin vähän pitemmäks aikaa. Me suunnattiin kohti Barceloonaa, mutta ennen sitä käytiin Ranskan puolella Carcassonnessa ja nukuttiin yksi yö semmosissa pikkusissa mökeissä, joista oli muodostettu kylä keskelle periaatteessa ei mitään. Siellä taas nähtiin mikä on se todellinen vaihtariluonne kun kaikki innostui pelaamaan niin hippaa ja piilosta kun vähän uudempiakin innovaatioita näistä klassikkoleikeistä. Tällä kertaa kuvamateriaalia ei ole koska a) joitakin kuvia ei ole tarkoitettu julkiseen jakoon ja b) siellä oli säkkipimeetä, katuvalot tai mitkään muutkaan ei ollut in.

Kivetään muurille koska lapsettaa, part miljoona. Minä ja Maeve! <3

Latinogurlsss ja yks Taiwanilainen jäbä Carcassonnen porteilla!

Cooleista coolein tausta plus Maeve, Destiney ja Carli säätämässä et

Pin/Tina/Chindapat ja Caroline.

Toi hattu oli niin hullun cool, mutta saattaa olla että ei ajateltu asiaa ihan loppuun asti... Sieltä vaan Caroline sen nappas, jonkun mallinuken päästä ja huusi mulle että kato ny tätä, ota kuva! Onneks sain tilanteen ikuistettua hyvän sään aikana, koska kaks sekunttia myöhemmin myyjätäti räjähti naamalla. Siellä se huusi että ei EI nyt heti se hattu pois ja pihalle mun kaupasta, NYT HETI ULOS! Ja ihan kirjaimellisesti työnsi meiät pihalle ja mulkoili murhaavasti niinkun ois halunnu kieltää sisäänpääsyn koko linnaan meiltä huligaaneilta. Ja voin vaikka vannoo että se mamma sylkäs mein perään! Me vaan jäätiin miettimään, että olikohan se ongelma se hattu vai valokuva, niitten kombinaatio vai ihan vaan meidän kamalat lärvit? Päädyttiin yksimielisellä huutoäänestyksellä jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Seuraava satsi kuvia ja kirjainoksennusta samasta aiheesta saapuu toivottavasti vielä tällä viikolla. Sillon ollaankin jo Epspanjassa!

 Kaikkia kelpoisia kuvia en viittinyt tänne laittaa (eipä taitais olla mahdollistakaan, niitä kun löytyy lähes tuhat), edes pelkästä alkumatkasta, joten kiinnostuneille lisää matskua löytyy täältä!

Kuvasatoa ennen lähtöä.

Ajattelin postata ihan tällain pikapuoliin, iltamyöhällä, vähän viime viikkojen kuvia. Ihan vaan kuvia, ilman niitä kömmähdyksiä, koska levon hetki jo lyö ainakin tälle tytölle. Plus, huomenna on vuorossa aikainen herätys!

Kerran kulki kamera mukaan kouluun! Blondikuva kavereitten kesken.

Linnanrouvat palveluksessanne! Rakenna maailman siistein superluksuslinnake: check

Täydellinen kevät(melkein kesä)päivä Pariisissa! Yeah.

Jätskit joiden avulla päädyttiin telkkariiin (kts alla)

ja 

ihan vaan sorsia Seinen rannalla, Suomalais-siivekkäiden serkut maailmalla.

Vaihtariseurassa <3

 Lisää kuvia kiinnostuneille linkin takaa!

Enpä olis ikinä uskonut että 'kesän ensimmäinen jäätelö' saattais mua koskaan telkkariin. Ainakaan Ranskassa! Mutta niinhän tässä kävi, että ihan puskista Notre Damen edessä kuvausryhmä tulee ja pysäyttää meidät, jututtaa pitkät pätkät ja lopuks kertoo että "joo me ollaan TF1:n kuvausryhmä". Tarkottaa suurin piirtein samaa kun YLE suomessa, eli kevyesti ehkä Ranskan katsotuin kanava -ja ohjelma- minne lopulta päädyttiin!! Hullun siistiä olla julkkis, melkein ;)

http://videos.tf1.fr/jt-20h/le-20-heures-du-4-mars-2013-7853235.html <-- jos ei video toimi tai haluatte syystä tai toisesta nähdä koko ohjelman. n. kohdasta 2.30!

Huomenaamulla matka jatkuu Pariisiin, jossa kokoonnutaan tällä kertaa suhteellisen suuren kokoisen vaihtarijoukon voimin. Parin päivän Pariisi-kierroksen jälkeen suuntaa bussinnokka kohti Barceloonaa!

Nähdään viikon päästä, rakkaani, koska tällä hetkellä maailma odottaa mua!

Livistinpäs talent-showsta.

Viime viikonloppu, tai siis lauantai-sunnuntai, alkoi lupaavasti junasta myöhästymisellä. Carlin kanssa tottakai juostiin ympäri juna-asemaa kunnes oli pakko hyväksyä karu fakta, nimittäin se että ei löydetty oikeeta raidetta ajoissa. Tyypillistä Saraa, eiks vaan?
No ei muuta kun sitten vaan soittamaan yhdelle rotary-vastaavalle että nyt on semmonen juttu että seuraava juna menee yli 2 tunnin päästä... Asia kuitenkin ratkesi ihan mukavasti, kun tämän rotary-miehen, Lucin, kotipaikkakunnalle menevä juna lähti 10 minuutin päästä, ja Luc meidät ystävällisesti otti auton kyytiin kun saavuttiin perille.

Kyseessähän oli taas yksi rotary-viikonloppu! Tällä kertaa mukana oli niin Pariisin molemmat districtit kuin 1520, pohjosempana oleva järjettömän kokonen district. Yhteensä meitä oli ehkä 70.

Californiaaaaa

 

Esimerkki siitä, millaisa suurin osa mun kuvista tältä viikonlopulta on :D

Lauantai-iltana järjestettiin talent-show, johon periaatteessa kaikkien piti tehdä joku esitys. Mutta kun Caroline hylkäsi mut lauluryhmän takia, niin mä fiksuna tyttönä lirkuttelin vähän yhdelle vastaavalle ja sain sen vakuuttuneeks siitä että musta on eniten hyötyä jos otan kuvia koko shown ajan! Jeah.

Alapuolella vasemmalta oikealle: perinteinen Columbialainen tanssi, modernia hiphoppia Philippiineiltä, bollywoodia Intiasta, lauluesitys Amerikka/Canada, cheerledingia Japanista ja perinteinen jonkunmaalainen (aasialainen) tanssi.

 

Vieressä vielä lauluesitys, joka esitettiin sekä englanniksi että ranskaksi, ja brassi-neitojen tanssitaidot.

Me yövyttiin yhdessä koulussa, ilmeisesti se oli jonkunlaatunen sisäoppilaitos, kun meillä oli sängyt ja kaikki! Ei sillä että me oltais niitä niin paljon käytetty, aika kului ihan mukavasti kun otettiin kiinni tän toisen districtin vaihtareitten kanssa kuulumisia.

D1520 on tosi iso, niinkun jo sanoinkin. Siihen kuuluu about 50 vaihtaria, ja aivan huikeen tiukat rotaryt! Siitä kertoo varmaan jotakin se, että sunnuntai-aamuna kaikki, myös meidän district, puhalsi alkometriin (vai mikä se alkoholinmittauslaite on nimeltään?) ja satunnaisille ihmisillä tehtiin huumetestejä. Että sil'viisin.

Newbies!! Tää viikonloppu oli myös ensimmäinen kerta kun tavattiin meidän uudet Australialaiset jne!!

Ekaa kertaa luistelemassa... Huteraa on :D

Yks parhaimmista jutuista oli kuitenkin se, että 1520:een kuuluu yks suomalainen tyttö!! En voi ees sanoin kuvailla sitä tunnetta kun pääsee puhumaan ihan oikeasti läsnä olevan ihmisen kanssa suomee. Se on niin epätodellista!

Sunnuntaina, aamupalan jälkeen (lettuja nam :3) käytiin Amienin (=kaupunki jossa oltiin) SISÄJÄÄHALLISSA luitelemassa! Mä en oo koskaan ollu mikään huippuluitelija, mutta kyllä mäkin aika taituriks muutun kun puolet paikalla olleista ei ollu koskaan luitellu...:D Tosin poikkeus vahvistaa säännön, yksi mun Californialainen kaveri joka ei todellakaan ollut koskaan luistellut, luisteli ihan sujuvasti takaperin jo parin minuutin jälkee. Joo.

Sunnuntai-iltana olin takaisin kotona, ihan kamalan ikävän kera. Oisin vallan mielelläni jäänyt vaikka koko viikoksi sinne epämukavaan kouluun, jos olis saanut viettää vähän enemmän aikaa muitten vaihtareitten kanssa... Mutta tulipahan ainakin taas kerran todistettua, kuinka rotaryt on ihan parhaita!!

lisää kuvia täältä