Ihan oikeasti maailman toisella puolen

Napa ilta-auringossa

Napa river

Kesää ei voi koskaan suunnitella liian aikaisin. Niinpä minä fiksuna tyttönä lähdin tammikuun pimeinä iltoina (ja päivinä) suunnittelemaan omaani, ja sen suunnittelun seurauksena kuluu tämä kesä jenkkien ihmeellisessä maasa. Lentoja varatessa olin vakuuttunut siitä että minähän en huimia lippujen hintoja parin viikon oleskelusta maksa. Ratkaisu oli helppo: maksaa huimia summia koko kesän Jenkkilässä oleskelusta! Tämän loogisen ja rationaalisen päättelyketjun seurauksena vierähtävät kokonaiset kuusi viikkoa lämpöisessä Kaliforniassa, ja kun suomen säätiedotuksia katselee, niin ei kyllä kaduta.

Kalifornia siis kutsui, tarkemmin sanottuna pohjoinen Kalifornia ja San Franciscon seutu. Majailen noin tunnin ajomatkan päässä tuosta sykkivästä metropolista kultaisine (ei oikeasti kultaisine) siltoineen kaupungissa nimeltä Napa, noin Tampereen kokoinen kyläpahanen.

Reissun tarkoitushan oli päästä Ranskan vaihtarivuoden aikana tapaamani jenkkitytyön, Carolinen luokse käymään. Huimat kaksi vuotta on tosiaan kerennyt jo vierähtämään siitä kun viimeksi pääsin parasta kaveriani näkemään!

San Francisco City Hall 

Kaksi viikkoa on oleilua Jenkkilässä takana, ja tähän mennessä ei valittamista! Sää hellii (joka päivä yli 25 astetta!) ja ihmiset on oikein ystävällisiä. 

Kuitenkin on tullut useaan otteseen jo huomattua, että vaikka länsimaassa ollaan, niin vuorokauden mittaisen matkustamisen seurauksena en vaihtanut pelkkää maata vaan ihan manteretta. Ei riitä vaikka sanoisi että ”täällä on ihan erilaista kun Suomessa” vaan aika monta kertaa huomaan että multa lipsahtaa ”täällä on ihan erilaista kun Euroopassa”! Eli ainakin Eurooppalainen identiteetti vahvistuu, EU juhlii.

San Franciscon iltasumu. Golden Gate näkyy silti!

Yllättävän moni täällä puolella maapalloa on ihmeellisen informoitu siitä, missä Suomi sijaitsee. Mulle on moni jo selittänyt että ”juu siellä pohjois-Euroopassa, naapurimaita on ainakin Venäjä ja Ruotsi ja eikös Norjallakin ole maayhteys Suomeen?” ja meikä on siinä vaiheessa ihan äimän käkenä ja monttu auki. Stereotypiat alas, Jenkit on fiksuja! (ainakin osa)

4th of July ilotulitukset! Otin sata kuvaa ja tässä
ainoa siedettävä

Tietysti uima-allas

Too American

Euroopasta kauheen monella ei ole mitään sanottavaa, paitsi että brittejä mulle on mollattu pariin kertaan... Erityisesti 4th July eli jenkkien itsenäisyyspäivä tuntui pistäneen ylpeiden amerikkalaisten kielenkannat liikkeelle, ja useaan otteeseen mulle kerrottiin mm. että kyllä jenkit on ne jotka ensimmäisenä puhui englantia! Päädyin tulokseen että siinä tilanteessa kannattaa omaksua "let's agree to disagree" asenne, vaikka sisäinen pätijäni toivoi kovasti voivansa tarjota korrektia faktatietoa.

Näissä merkeissä sujuu siis loppukesä, ja syksy on luultavasti (=toivottavasti) ihan yhtä jännittävä! Mulla on sormet ristissä että jaksan täältä bloggailla. Terkkuja Suomeen!