Matka on jatkunut aina etelä-Kaliforniaan asti, suureen ja ihmeelliseen Los Angelesiin. Missään en tähän mennessä ole tavannut yhtä paljon sanalla sanoen erikoisia ihmisiä kun tässä kaupungissa jossa unelmista tehdään kuulemma totta. Tuntuu kuitenkin että vain harvojen ja valittujen unelmista, ainakin kadulla elävien määrästä päätellen. Tai mistä minä ihmisten unelmista toisaalta tiedän.
 |
| Maisemaa vaellukselta |
Hostelli mulle löytyi huikean hyvältä paikalta, ihan keskeltä Hollywood Buleverdia! Täällä ei kyllä sitä erikoisten ihmisten tunnetta saa karistettua, kun ovesta kadulle astuessa vastaan kävelee Spider-Man. Toiselta puolen katua löytyy elokuvahahmoja vaikka muille jakaa, katu on tulvii turisteista, paikallisista ja katumyyjistä. Esiintyviä taiteilijoita löytyy joka lähtöön, eikä pelkästään kadulla. Muun muassa metrossa tanssiva poikaporukka on tullut jo todistettua!
 |
| Minä ja huonekaveri vaeltamassa, taustalla saasteinen Los Angeles |
 |
| Hostelliporukka vaeltamassa. Lähtö oli yheksältä aamulla, silti oli tukalan kuuma, melkein 30 astetta |
Tietysti suurimmat nähtävyydet on nyt parin päivän jälkeen jo nähty. Hostelli järkkäsi yhtenä aamuna vaelluksen läheisille kukkuloille, joilta löytyy myös kaikkien tuntema kliseinen Hollywood - sign. Sille kukkulalle asti ei vaellettu, eikä kylttejä saisi mennä hipelöimään muutenkaan, mutta aika hyvä näkymä saatiin Los Angelesin ylle ja giganttiseen kirjainmuodostelmaan. Ainoa haitta oli kaupungin yllä leijuva savusumu. Saastepilvi ei haihdu millään ja haittaa näkyvyyttä. Se taitaa kuitenkin olla haittalistalla vasta aika pohjalla...
 |
| Paikallista luontoa |
Meitä ohjasi yksi hostellin työntekijöistä, ja matkalla jutellessa paljastui että paitsi hostellityöntekijä, kyseinen nuori mies oli myös omien sanojensa mukaan näyttelijä. Hän oli myös ollut tarjoilijana jonkin aikaa sitten Katy Perryn järjestämissä juhlissa tämän asunnolla, mutta tarina jäi kesken kun hän osoitti alas laaksoon ja kertoi missä Jennifer Aniston ja Brad Pitt ennen asuivat, ja että Matt Le Blanc asuu edelleen aivan siinä naapurissa. Edellisellä viikolla Justin Bieber oli bongattu skeittamassa Hollywood Bulevardilla, ja todisteita oli. Yksi hostellivieras oli kuvannut kännykällä ikkunasta. Tähtiä näkyy siis muuallakin kun kadussa!
 |
| Väkeä Venice Beachillä. Porukka vuokraa rullaluistimia ja skeittilautoja! |
Venice Beach ja Santa Monica on käyty myös läpi, Venice Beach tosin vain pikaisesti ja sinne onkin suunta taas huomenna. Santa Monican reissu oli todellinen seikkailu, sinne lähdettiin yhdessä Australialaisen tytön kanssa, jonka kanssa punkkaan samassa hostellihuoneessa. Paikan päälle päästiin hostellikyydin ja über-taksin yhdistelmällä, ja takaisin julkisilla. Kuulostaa varmasti lasten leikiltä, mutta bussiaikatauluja selvitellessä ei lapsia leikittänyt vaan niiltä paloi käämi. Lopulta mukava turistiopas auttoi turistitytöt oikeaan bussiin.
 |
| Venice Beach, laiturilta kuvattuna. |
 |
| Santa Monica Pierin ihmisvilinässä |
 |
| Santa Monica Pier! Oli pakko päästä maailmanpyörään!! |
 |
| Santa Monica Pier sieltä kuuluisasta maailmanpyörästä |
Linkkari piti vaihtaa toiseen Downtown LA:ssa, ja matkan varrella harhauduttiin 99 cents -kauppaan jossa nimensä mukaisesti kaikki tavarat myydään alle dollarilla, maksimissaan 99 sentillä. Tämän kulttuurielämyksen jälkeen päädyimme turvallisesti bussipysäkille venailemaan, josko parin tunnin sumplailun seurauksena pääsisi vaikka ihanaan sänkyyn makaamaan. (hostelleissa on yllättävän pehmeät patjat!)
 |
| Santa Monica Beach vuorostaan! |
Juuri ennen kuin kauan odotettu bussi saapui paikalle, pysähtyi pysäkille kuitenkin musta maasturi. Autosta nousi ulos nainen folioon käärittyjä paketteja kädessään, avoinaisesta auton ovesta vilahti takapenkillä turvaistuimessa istuva pieni lapsi. Nainen käveli kadulla norkoilevien kodittomien luo, ja jakoi jokaiselle foliokäärön. Ainakin yksi kodittomista tunnisti naisen, ja kaikki kiittelivät vuolaasti availlen kääröjä joiden sisältä paljastui huolellisesti pakattuja, identtisiä ruoka-annoksia. Naisen noustessa takaisin autoon, se koditon, joka oli tunnistanut naisen, katsoi meidän pysäkillä odottelevien suuntaan ja sanoi: "One day I'll be a star. You'll see."
Unelmia siis ainakin vielä löytyy. Ja myös enkeleitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti