Kaupunkielämää

San Francisco on yksi suurimmista kaupungeista Kaliforniassa, ja sen kyllä huomaa. Ihmisvilinä on uskomaton, autot ja pyöräilijät puikkelehtivat huimaa vauhtia kaduilla ratikoiden lomassa. Ihme kyllä en ole päässyt vielä todistamaan yhtäkään kolaria, vaikka liikennesäännöissä on toivomisen varaa... Punainen valo ei täällä esimerkiksi koske oikealle kääntyviä autoja laisinkaan.

Välillä on myös pilvisempää

Macy's, jossa oli isot alet!!

Amerikka jo itsessään on autojen luvattu maa. Kaikki etäisyydet on niin huikean suuria, että jalkaisin on mahdotonta päästä kulkemaan. Kaupungit rakennetaan ilmeisesti ihan sillä mielellä että kyllä, jokainen perheenjäsen tarvitsee oman auton jotta elämä sujuu. Kuitenkin San Franciscossa pääsee liikkumaan kävellen jos valitsee alueensa tarkkaan. Kaupungin länsipuolelta ei itäpuolelle niin vain lähdetäkään, mutta länsipuolella pääsee liikkumaan ihan kohtuullisen hyvin jos majoituspaikan sijainti on kohtuullinen. Ja hei, näin jopa pari bussia, vihdoin! Julkista liikennetä on olemassa! Ehkä.

Turisteille tarjotaan mitä ihmeellisimpiä vaihtoehtoja nähdä kaupunkia kun kävely ei tietenkään tule kysymykseen. Tavallisten turistibussien lisäksi kaupunki tarjosi kahdenistuttavia skootterintekeleitä, joissa oltiin melkein makuuasennossa. Ajoneuvoon kuului navigaattori valmiine reitteineen ja niin kovaääninen elektroninen turistiopas, että minäkin
sivistyin useaan kertaan liikennevaloissa seistessäni.

Kuva, johon kietytyy Kalifornia 

Näkymää mainitusta puistosta

San Francisco on hauska kaupunki siinäkin mielessä, että sieltä löytyy niin erilaisia alueita. Yhtenä päivänä lähdin kävelemään länsipuolen pääkatua, Market Streetiä, poispäin keskustasta ja satama-alueelta. Jo kilometrin kävelyn jälkeen pilvenpiirtäjät vaihtuivat matelempiin taloihin, kadut rauhoittuvat ja yhtäkkiä palmupuita löytyi joka nurkalta. Määränpää oli Mission Dolores Park, jonka huipulta kuului olevan hieno näkymä kaupungin ylle. Tsekkasin kyllä google mapsista (kuten kuka tahansa itseään kunnioittava matkailija) missä kyseinen puisto sijaitsee, mutta ei mailit kääntynyt mielessä ihan oikeaan suhteeseen kilometriin verratuna... Puistossa jalat huusi hoosiannaa, illalla oli varpaissa rakkoja ja seuraavana aamuna oli vaikeuksia saada paita päälle kun oli selkä ehtinyt kärvähtää ihan kunnolla. Mutta oli sen arvoista!

Näkymä Mission Dolores Parkista, plus kiiltäväkattoinen tornitalo!

Tietysti aikaa kului myös mihinkäs muuhun kun shoppailuun... Huiman isot tavaratalot ja vaatekaupat joita ei Suomessa ole edes olemassa veivät huomion usemmin kuin kerran. Mutta pidin järjen päässä ja shoppailin vain alelöytöjä! Toisaalta, alessa oli niin paljon tavaraa että piti miettiä myös matkalaukkujen painorajoja. Stressilevelit nousee luultavasti kattoon niiden tiimoilta parin viikon kuluttua...

Melkein ydinkeskustaa

San Franciscoon pääsen vielä uudestaankin, katsotaan sitten onko aihetta uuteen postaukseen! 

Terkkuja Suomeen.