Hablos español ? part 2

Toinen osa seuraa ensimmäistä! Ei ihan samalla viikolla... Mutta seuraavan alussa kuitenkin, kai mä nyt pikkusen voin tällä ylpeillä. Ja seuraavakin postaus on teille valmiina, kuvapainotteisuutta by Carli ja minä luvassa seuraavaksi siis.

Asiaan. Mihin mä jäinkään viime kerralla...? Ainiin, Carcassonneen! No, siitä onkin jo sitten puhuttu. Siirrytään siis Espanjaan.

Yksi suurimmista melumellakoista bussissa syntyi sillä hetkellä, kun ilmotettiin että 1.... 2..... 3! Ylitettiin raja ja ollaan Espanjassa!! Parin päivän bussissa istumisen jälkeen tuntu ihan mukavalta kuulla että ollaan ainakin suhteellisen lähellä päämäärää, Barcelonaa. Joukosta kohosi myös suhteellisen äänekkäitä riemunkiljahduksia (kyllä, minunkin suuresta suustani) kun tajuttiin että liikennemerkkikyltit ja kaikki on espanjaksi!! Tosin joskus tuntuu että ei spaniardeilla järki päätä pakottanu, kun jokaisen tunnelin jälkeen, siis oikeesti 200 metriä ulkopuolella, oli kyltti: tunneli päättyi. No shit, Sherlock??

Vieariluja suoritettiin suuhteellisen monianisiin museoihin, kirkkoihin ja nähtävyyksiin, mutta silti jäi aikaa shoppailla ja kulkea ympäri kaupunkia, onneksi. Ongelmana oli vaan se, että ketään esapanjalaista ei meidän mukana ollut, ja vaikkapa ruoan tilaamiseen meni luvattoman kauan aikaa kun sitä säädettiin ja väännettiin latino-espanjasta ja -portugalista katalaanille, suurinpiirtein.... Kun Barcelonassahan puhutaan espanjan sijasta katalan-nimistä murretta, mikä on kyllä suhtellisen katalaa, sitä kun ei kukaan ymmärrä. (hihihiii, c'était moniseur jeux des mots<3)

Barcelona-view!

 Yövyttiin koko Espanjassa olon ajan 4 tähden hotellissa, jossa ei kyllä ollut mitään valittamista! varsinkaan ruoissa, ahh.... Oli aika hulppeet uima-alta alueetkin, mutta sinne asti ei sitten kuitenkaan päästy kun siellä oltiin vallan sitä mieltä että "just ja just on tää 20 astetta kevät". Että sil'viisiin. Yks mainioita juttuja oli kuitenkin se, että siellä pääsi ulkokautta kiertämään huoneesta toiseen, semmosta parveke-uloketta pitkin! Ja kun oltiin kaikki samassa kerroksessa, niin vatteett tuli vaihdettua vessassa, koskaan kun ei tiennyt kuka sinne parvekkeelle ilmestyy.

Ihanaa oli myös nähdä meri! Ne jotka ei sitä vielä tiedä, niin kerrotaan niillekkin: mä rakastan merta, ihan vaan rakastan. Järvet ei herätä mussa yhtään samanlaisia tunteita kun mitä meri... Se on jotakin niin aavaa ja ihanaa ja loputonta, että oikein nousee iho kananlihalle! Oli Barcelonassa kyllä muitrakin juttuja joista tykkäsin kun se loputon vesimassa. Silmiin pisti muun muassa kaikki katuataide, erikoisen muotoiset talot, kreatiivisuus, elämänilo ja värit! Tää matka ei riittänyt mulle, ei läheskään. Tuntuu kun vois melkein muuttaa Barcelonaan. Ehkä joku päivä...

St Caroline tässä hei

Kirkko.

 Olipa kerran Sara ja Caroline, jotka oli niin turisteja että pukivat päällensä aamulla sortsit. Vierailut kirkkoonhan ei Espanjassa onnistu, ainakaan yleensä, jos ei ole siveelliseti pukeutunut. (aka. ei shortseja!!) käytettiin sitten oppaan ja rotary-naisen huiveja peittämään vähän reittä, niin että meidätkin päästettiin sisään.

Soittoniekkamies oli cool! Innostuttiin tanssimaankin.

Ravintolassa tilattiin ihan pikkusne aikaa. Mutta ruoka oli ihanaa ja toosi halpaa, kun se saatiin pöytään asti.

 Vieariluja suoritettiin suuhteellisen monianisiin museoihin, kirkkoihin ja nähtävyyksiin, mutta silti jäi aikaa shoppailla ja kulkea ympäri kaupunkia, onneksi. Ongelmana oli vaan se, että ketään esapanjalaista ei meidän mukana ollut, ja vaikkapa ruoan tilaamiseen meni luvattoman kauan aikaa kun sitä säädettiin ja väännettiin latino-espanjasta ja -portugalista katalaanille, suurinpiirtein.... Kun Barcelonassahan puhutaan espanjan sijasta katalan-nimistä murretta, mikä on kyllä suhtellisen katalaa, sitä kun ei kukaan ymmärrä. (hihihiii, c'était moniseur jeux des mots<3)

Taxi!!

Tytskyt ja Karan <33

SE kirkko.

SE talo.

Katalonialaisten taiteiden ja historian museo. Henkilökunta otti velvollisuutensa aika vakavasti, mutta muuten paikka olioikein hieno ja kiinnostavakin. Opastusta ei ollut muuta kun aasialaisille, niin että meni vähän läskiks välillä se historian opiskelu, kun inspiraatio ei aina riittänyt näyttelyesineiden historian selvittelyyn. Sen sijaan ne pääsi osaksi tällä kertaa toisenlaista historiaa, kuten alta näkyy.
 

Kyllä se siitä tytöt, kyllä se siitä.

Jou

Dali-museo! Oudoin museo jossa oon ikinä käynyt... Mutta mitäpä muuta voi odottaakkaan, luulisin. Vähän oli väsynyttä meininkiä, kun visiitti sijottu toisiks viimeiselle päivälle.

Coolia katutaidetta, isommassa mittakaavassa.

Viimeiset silmäykset Barcelonaan<3

Ei enää Barceloonassa, eikä taida olla enää Espanjassakaan... Kurkattiin nopeesti näköalapaikalta EUroopan korkeinta siltaa, jota ei pilvien takia pahemmin näkynyt. Hauskaa oli silti, kuten ehkä huomaa. Vaikka täytyy myöntää, että suomitytöllekkin tuolla oli ihan jäätävän kylmä!

Lähdön hetki nyt lyö (löi tässä kontekstissa, tosin ei kirjaimellisesti kuitenkaan) ja bussiin noustiin (melkein) viimeisen kerran keskiviikkona kolmen maissa iltapäivällä, Dali-museon, sateisen kolean päivän sekä parkkihallissa vietetyn köyhien vaihtareitten nacho-lounaan jälkeen. Siitä sitten lähti matka takaisin Pariisiin, jossa satoi lunta, oujee. Koko yö siis vietettiin bussissa. Ja yllättävää kyllä, se ei edes ollut niin kamalaa kuin voisi kuvitella, noin 4 tunnin yöunilla/yö vietetyn viikon jälkeen. Se hirveys siinä oli, että vajaan kolmen tunnin välein pysähdyttiin, koko yön ajan. Ja joka kerta, kaikki pihalle bussista, pakkasilman kautta vessaan ja sitten pienen odottelun kautta takasin bussiin. Kyllä, vieläkin löytyy kaameempi aspekti: MUN PITI HERÄTTÄÄ CAROLINE. Tästä pitäs saada jo joku mitali, se ei nimittäin tosiaankaan oo mikään aamuihminen, saatikka pikkutunneilla herääjä. Hrr, kylmää sisimpää kun ajatteleekin....

Vihdoinkin saavuttiin Pariisiin, 7 maissa aamulla. Ja ruvettiin sitten tekemään kierrosta juna-asemilla, joita Pariisissa taitaa olla 6, ja jokaisella jäi joku pois. Haikeita jäähyväisiä nopeassa tahdissa kuolemanväsyneenä... Muistot eivät ole kristallinkirkkaita tästä aamusta. Kyllä se siitä sitten, ja ei muuta kun hehkeenä (tyhjään) kotiin jossa hengitys huuruaa ja kellarista löytyy kuollut marsu. Yeah.