Olen onnellinen, mitä sä luulit.

Tänään tapasin ensimmäisen kerran ihan oman rotaryklubini. Mitä mä olinkaan siltä kokoukselta odottanut: vanhoja miehiä puhumassaa tylsiä vaikeella ranskan kielellä.
Ja mitä mä sain: kyllä, vanhoja miehiä. Puhumassa mielenkiintoisia asioita, vaikeella ranskan kielellä jota mä pystyin ymmärtämään!
Yksi niistä miehistä (oli siellä naisiakin... yksi.) oli käynyt Intiassa, ja näytti nyt kuvia sieltä ja selitti vähän paikallisesta kulttuurista. Älkääkä ymmärtäkö mua väärin, en mä suinkaan kaikkea ymmärtänyt. Mutta sain kiinni jutun juonesta, ja oli niin onnellinen!
Seuraavaksi mä sain esitellä itseni, ja klubin jäsenet tuntu olevan oikein kiinnostuneita. Ne kyseli paljon niin musta kun Suomestakin, ja minähän sitten vastasin muun muassa kysymyksiin Suomen ja Venäjän väleistä, Nokian (kännykkäfirman) taloudellisesta tilanteesta ja joulupukista. Oli oikeastaan aika hauskaa.
Yhden asian ne pyysi mua tekemään: suostutella joulupukki, hyvä ystäväni, l'Epinay sur Seinen rotaryklubin jäseneksi. (plus antamaan papalle joululahjaks Lamborghini. Sille mä nauroin.)

Tänne suuntaa matkani seuraavaksi.

Luostarisaari Normandian raanikolla. Mont Saint Michel. Torstaina, heti koulun jälkeen, (...joka loppuu 17.30, jippii) kiiruhdan kotiin ja suuntaan samantien, monien välivaiheiden kautta, juurikin sinne. Rotary-retki. Pakollinen. (voi järkytys sentään kun en millään haluaisikaan lähteä) 3 päivää. 5 Districtiä, joukossa ainakin yksi suomalainen vaihtari mun lisäksi, ja saksalaisia.

Sunnuntaiksi en lupaa mitään järkyttävän pitusta hehkutuspostausta.
Maanantaiksi saatan keretä.

Maailma kutsuu mua ja mä vastaan suuremmalla mitalla. Rakastan teitä ja tätä vuotta.

paina taas kaasu pohjaan
anna elämän mennä
huuda sun äänihuulet
rikki ja poikki

olen onnellinen mitä sä luulit.