It's all about cars.

Vierailtiin tänään, lauantaina,  joka toinen vuosi järjestettävässä happeningissä nimeltään Mondial de l'automobil , suomeksi suunnillen maailmanlaajuinen autonäyttely, tai sinnepäin. Voin vaan sanoa, että aika moni poika (ja miksei tyttökin) on mulle suhteellisen kateellinen... Kuvat puhukoon puolestaan.

Mä aina aattelin, että autot ei kiinnosta mua. Mutta sitten mä tapasin tän auton...

Aamulla täytyi herätä jo seittemän pintaan, mikä oli aivan järjetöntä kidutusta. Matkustettiin junalla paikanpäälle, 20 minuuttia Pariisiin ja siellä vielä metrolla jonkun aikaa. Paikka oli Porte des Versailles, aika muikea jo itsessään. Koko matka sujui mainiosti ja ilman kommelluksia, johtuen ehkä siitä että apuna olivat niin papa, vanhin sisko Amelie joka on automekaanikko ammatiltaan kuten papakin, ja pikkuveli Xavier.

Tää auto oli niiiin cool. Mutta se oli joku tulevaisuuden visio vasta...

Papa pääsi autoon hahah!

Suomi edustaa tässä ja oikealla! <3

Hei haloo! Äly hoi älä jätä, se on PIKKUAUTO!!!

Sain ihan kiksit kun huomasin noi nimet tossa auton kyljessä! Ilmeisesti noi on ohjannut tota autoa (tai vastaavaa) yhdessä jossain rallikisoissa.

Manu-auto, jossa kaikkien pelaajien nimmarit. Aika cool.

Yksipaikkainen sähköauto. Joo-o.

Jossain vaiheessa, yhessä 8:sta näyttelyhallista ollessamme, alkoi soimaan Carly Ray Jepsenin Call me maybe. Minäpä sitten fiksuna tyttönä rupesin nopeesti kaivamaan esiin puhelinta, biisi kun soi suhteellisen kovalla, ja mietin että kuka ihme mulle soittaa näin lauantai-aamupäivänä... Kunnes tajusin että kas vain, se musiikki tuleekin sen järjettömän kokosen hallin kajareista.

Joo mä tiedän. Nää on kaikki ihan hullun siistejä. Kuvia oli paljon enemmänkin mutta en viittinyt ylikuormittaa tätä blogia niillä. Nauttikaa näistä!