Päivät hupenee ja mikään ei etene.

...siltä ainakin tuntuu. Pikkuhiljaa alkaa jo vähän panikoimaan, kun jokapuolelta hehkutetaan vaihtarivuotta. Onneks perään sanotaan useimmiten sentään että: "Kyllä sä pärjäät, siitä tulee hieno vuosi." Koska muuten oisin jo hyperventiloinu taukoamatta ainakin viikon.
Vihdoinkin tänään koitti se suuri päivä, jolloin sain tartuttua toimeen ja kokosin lattialle mukaan otettavaa kamaa. Sitä oli yllättävän vähän, (kun kuitenkin otetaan huomioon, että olen poissa vuoden, mistä minua ei siis tosiaan ole muistutettu laisinkaan ... ) tosin satavarmasti on myös jotakin unohtunut.

Pakkaus-zone

Hylkäys-zone

Mainitsinko jo että pakkaminen on vähän vaiheessa?
On se vähän.
Entä otanko stressiä lentokoneen painorajoista?
En suinkaan. Ennemmin tai myöhemmin lentoemännän pitää murahata mut brutaalisti. Miksei siis, hmm, 6 päivän päästä? Mainio aika kuolla.